Autoiluun perustuva kaavoitus Tulosta


Tarkasteltaessa monia viimeisten 30 vuoden aikana rakennettuja asuinalueita kuten Vennivaaraa, Pöykkölää ja Nivavaaraa, huomataan, että ne on suunniteltu yksinomaan autoilun varaan. Kyseessä on ns. sakaramalli:
alueen läpi johtavalta valtatieltä haarautuu sakaroittain kokoojakatuja ja teitä, joiden varsille sirotellaan asuntoja.

Sakaramallissa kävelymatkat asunnoilta kouluihin, työpaikkoihin ja palveluihin kasvavat helposti suuriksi. Niin ikään etäisyydet alueen läpi kulkevalle tielle ovat usein 400-1000 metriä, joten bussiliikenteen kilpailukyky jää alhaiseksi. Kun sekä kävelyn että joukkoliikenteen toimintaedellytykset ovat heikot, autoilu on ylivoimaisesti kilpailukykyisin ja siten vallitsevin liikennemuoto.

Tällainen kaupunkirakentaminen ei suinkaan ole ilmaista
. Jos esimerkiksi uusi asuinalue 6000 ihmiselle rakennetaan täysin autoilun lähtökohdista, sinne tulee rakentaa 3600 pysäköintipaikkaa rakennuskustannuksiltaan 15-20 miljoonan euron edestä. [1] Koska pysäköintitilaa tarvitaan myös työpaikkojen, palveluiden ja yleisötapahtumien ympäriltä, tarvitaan toiset 3600 pysäköintipaikkaa keskustasta ja muista kaupunginosista. Mikäli näistä puolet toteutetaan maanpäällisinä, jolloin ne vievät kallista rakennusalaa ja puolet louhitaan tilanpuutteen vuoksi maan alle, muualle kuin uudelle alueelle tulevien pysäköintitilojen kustannukset ovat 30-70 miljoonan euron luokkaa.[2]

3600 ajoneuvon lisäys kaupungin päivittäisessä liikenteessä tuo kuluja myös tieverkon ylläpitoon. Jos niistä esimerkiksi kolmasosa eli 1200 ajoneuvoa on samanaikaisesti liikenteessä, tilantarve nopeuden ollessa 50 km/h on lähes 0,25 neliökilometriä. [3] Mikäli eri puolille kaupunkia joudutaan rakentamaan uutta tiekapasiteettia lisäkaistojen, eritasoliittymien ja uusien teiden muodossa 0,25 km² verran, rakennuskustannukset ovat halvimmillaankin 40 miljoonaa euroa. [4] Samalla menetään potentiaalista rakennusalaa lähes 50 miljoonan euron arvosta. [5]

Koska em. kustannuksia tarkastellaan harvoin kokonaisuuksina, a
utokaupungin kalleutta ei yleisesti nähdä. Vaatimuksia uusista pysäköintitiloista ja lisäkaistoista perustellaan välttämättömyyksinä, samoin rakennusalan menettämistä tieverkostolle pidetään itsestäänselvyytenä. Ja kun hajanaisen kaavoituksen myötä joukkoliikenteen on vaikea toimia kilpailukykyisesti, sen suosio on alhainen ja joukkoliikenneinvestoinnit nähdään turhina menoina.
Autoiluun perustuva kaavoitus
H
avainnekartta 1.
Alue on kaavoitettu vain autoilun ehdoilla. Joukkoliikenne yritetään hoitaa pääväylää kulkevalla linja-autolla, mutta sen pysäkit jäävät kauas asutuksesta.

<edellinen sivu> <seuraava sivu>

Viimeksi päivitetty 10.05.2012 22:46
 
Kommentit (1)
Abbas
1 21.06.2012 15:11
TjeGDxDpSYYTM
Erittäin hyvä kirjoitus. Olen ihelmtleyt samaa asiaa jo pitkään. Pääkaupunkiseudulle rakennetaan uutta lähiötä lähiön jälkeen, ja niiden elinkaari on valitettavan ennustettavissa. Samaan aikaan ne 1800-luvulla ja 1900-luvulla rakennetut alueet, joiden pitäisi nykynormien mukaan olla ihmisille haitallisia ja päättäjien mielestä vähintäänkin vastenmielisiä, kasvattavat hintaansa ja karkaavat tavallisten ihmisten ulottumattomiin. Kirjoituksen koko ydin on nähdäkseni siinä, että on ymmärretty se, mistä tämä on seurausta. Kaupunki on elävä silloin kun se on kaupungiksi rakennettu, kivijalkakaupat ovat kävelyetäisyydellä ja kaupungin kadut ja kahvilat sykkivät kulttuuria, ei pelkkiä Sedun juottoloita. Kaupunki on kuollut, kun se on lähiöksi rakennettu, ja ainoaa elämää ylläpitää surullinen lähiöpubi. Näitä kuolleina syntyviä lähiöitä meille tuputetaan tietysti jatkuvasti, ja saamme katsoa niiden lähes varmaa gettoutumista ja päätymistä ei-halutuiksi alueiksi. Vaihtoehtojakin olisi.Tiivis kaupunkirakentaminen mahdollistaa myös nykyään nukkumalähiöille allokoitavan maan käyttämisen pientaloasumiseen, jolla on luonnollisesti ihan oma arvonsa ja käyttäjäkuntansa. Ei ihmisiä pidä pakottaa kaupunkiin, mutta heille pitää antaa siihen mahdollisuus. Nykyäänhän väljä ja epäkäytännöllinen, vähittäiskauppakeskittymien ja maanomistajien tulonmaksimoinnin nimessä kaavoitettu tilkkutäkin mallinen lähiöviidakko jatkuvine uusine ostoskeskuksineen ja automarketteineen ajaa pientaloasujan pk-seudun kehyskuntiin, kun maata ja sopivia asuntoja ei ole ongelmitta pk-seudulla saatavilla. Samalla se vaikeuttaa keskustan elinvoimaisuuden säilymistä. Väljä mutta kerrostaloihin perustuva epäviihtyisä lähiö tunkee syövän lailla lonkeronsa kaikkialle.Autoilun suhteen ratkaisu on mielestäni selvä. Grynderit tulee velvoittaa rakentamaan autopaikkoja uusien talojen alle, ja niitä ei sitä paitsi pitäisi saada myydä erillisinä osakkeina keinottelijoille. Autoilevaa kansaa on, ja kaikkien kannalta olisi suotavaa saada autoja mieluummin pois kadulta kuin kadun varteen ainakin asukaspysäköinnin osalta.Kaavoittaja voisi talsia vanhan Skattan, Krunikan ja Ullanlinnan katuja ja miettiä, miksi niiden asuntojen hinnat ovat jotain ihan muuta kuin Vuosaaren, Leppävaaran ja muiden uusien lähiöiden hinnat nyt ja 50 vuoden kuluttua. Onko kyse pelkästään sijainnista, vai onko silloin tehty jotain nykyistä paremmin? Pieni matkailukin avartaa. Mitkä seikat toistuvat halutuilla alueilla Lontoossa, Roomassa, New Yorkissa, Tukholmassa ja Helsingissäkin? Eivät ainakaan nykyiset rakennusmääräykset. Samalla voi toki miettiä, onko julkinen liikenne sillä tasolla, millä se voisi olla, ja voisiko yhdyskuntarakenteella olla jotain tekemistä mahdollisten ongelmien kanssa.

Lisää kommenttisi

Nimesi:
Otsikko:
Kommentti: